Tervetuloa Strömsöön

En usko olevani ainoa nainen, joka kärsii kroonisesta vitutuksesta kun oma luovuus ei aina taivu kuin Strömsössä. Olisi se kiva osata tuunata vanhoja huonekaluja, kuorruttaa muffinit ja kakut marsipaanikoristeineen päivineen ja kutoa Novitan ohjeiden mukaan villasukkiin ihania pitsireunoja. Olisihan se myös huippua, jos osaisi siinä jumalattomassa viiden minuutin lähtöpaniikissa heittää päälleen se täydellinen pikkumekko ja asustaa se huolettoman tyylikkäästi kuten ah niin monet muotibloggarit ikään. Olisi myös ihanaa löytää kirpputorilta viidelläkymmenellä sentillä söpö vintagelamppu täydentämään muuten jo lähes täydellistä maalaisromanttista sisustusta.

Vaan ei. Mä olen purkanut enemmän villasukkia kuin saanut niitä valmiiksi. Mun tän syksyn mehustuksesta jäi käteen kaksi palovammaa ja mun edelliset muffinssit päätyi roskikseen. Mä kärsinkin mieheni iloksi säännöllisesti leipomisen jälkeisestä masennuksesta. Mun vaatekaappi on yhtä jännittävä kuin kenoarvonta ja en koskaan löydä kirpparilta yhtään mitään. Mun lämpörullilla tehdyt kiharat suoristuu vartissa ja suoristusraudalla osaan tehdä kiharoita vain toiselle puolelle päätä. Mun orvokit kuoli kahdessa viikossa ja naapurin koirakin paketoisi joululahjat paremmin kuin minä. Tervetuloa Strömsöön. Tämä on paskaa rakkaudella.