Häälahja

Whoop whoop!! Isoveljeni hääkelloja soitetaan viikonloppuna! Voi onnea!

Mitä häälahjaksi? Raha on tervetullut lisä rakastuneiden häämatkatilille ja hääparilta löytyy myös lahjalista tehtävää helpottamaan. Itse tykkään antaa aina jotain henkilökohtaista mikäli sikäli hääpari on minulle oikeasti läheinen. Veljeni ja hänen nuorikkonsa tapauksessa olenkin ahkeroinut heille molemmille pitkävartiset sukat (rahalahjan lisäksi, tietty). Uskon varsinkin veljeni osaavan arvostaa lahjaa, sillä nyt jo edesmennyt isoäitimme neuloi ennen kaikki perheemme villasukat. Isoveljeni oli isoäitimme suosikki ja veljelleni erittäin rakas. Jos isoäitimme olisi päässyt todistamaan veljeni hääpäivää, uskon, että lahjapöydästä olisi löytynyt hänen tekemänsä sukat. Tällä pienellä eleellä yritän kunnioittaa isoäitimme muistoa.

En ole mikään mestarikutoja. Tavalliset perussukat taipuvat ongelmitta vaikkakin painin aina koko-ongelmien kanssa. Käsialani on sen verran väljää, että sukat löystyvät helposti käytössä yli mittojensa, jonka takia teen töihini usein vähempi silmukoita mitä ohjeissa lukee. Siitä usein se ilo aina repeääkin, kun alan sooloilla ohjeiden suhteen ja lankakoristani löytyy nykyään useita puolivalmiita sukkia kun homma on mennyt metsään. Olen alkanut inhota Novitan seiskaveljestä, joka ei millään pysy muotissaan!

Morsiamen sukat on tehty aniliininpunaisella Nalle-langalla Novitan ohjeella "Valkoiset pitkät sukat". Sukkiin kului vajaa kaksi kerää ja niitä oli yllättävän mukava ja helppo tehdä vaikka hommaa riitti. Isoveljeni sukat on kuin myös tehty Nalle-langalla (musta ja harmaa) soveltaen ohjeilla "Harmaat polvisukat kirjoneuleraidalla" ja "Lippusukat". Homma näiden kanssa meni vähän Strömsöön, kun sukkien varsi ei ole niin tasapainossa kun haluaisin ja pituuskin on vähän outo, mutta muuten ihan pätevät ja sopivan kokoiset sukat.

So far so good. Tästä alkaakin se ongelmallisempi osuus.

Haluaisin paketoida sukat jotenkin oikein näyttävästi. Haluaisin, että sukat seisoisivat omillaan pystyssä kuten kuvassa, jotka sitten paketoisin sellofaaniin ja lahja olisi hauskan ja persoonallisen näköinen lahjapöydällä.

Komppasin kaapit läpi enkä keksinyt sukkien pystykseen muuta keinoa kuin sulloa sukkiin sanomalehtiä. 

Lopputulos on aivan älytön. Epämuodostuneiden alieneiden aika ei ole ohi. Sukat pysyvät vaivoin pystyssä ja näyttävät... Noh, ei siltä miltä halusin. Huokaus. Sanomalehdet pois ja sukat pakettiin.